Teneriffalta kotiuduttu

Moikka kaikki!

Me pelaajat ajateltiin käydä pitämään blogia, jossa kerromme meidän fiiliksistä, arkipäivistä ja myös turnauksista. Mitä oikeastaan kenellekin mieleen juolahtaa. Jos te lukijat haluatte meidän kirjoittavan teille jostain tärkeästä/kiinnostavasta asiasta niin laittakaa meille sähköpostia esim. mun sähköpostiin: ninsku.ahtiainen@hotmail.com
Me siis kotiuduttiin äskettäin Teneriffan leiriltä, jossa leireilimme kaksi viikkoa. Olosuhteet Teneriffalla olivat hyvät ja sää oli kokoajan ihan loistava. Mulla oli muutaman viikon breikki takareiden repeämän takia, mutta pääsin onneksi aika pian mukaan ulos treenaamaan. Pienin askelin kuitenkin. (iso kiitos siitä fysioterapeutti Juha Koistiselle ja lääkäri Petri Heleniukselle) 🙂 Leirillä oli vaikeita hetkiä loukkaantumisen jälkeen ja siirtyminen ulos pelaamaan erilaisiin olosuhteisiin vaikeutti tekemistä. Valehtelisin jos väittäisin, että leiri oli pelkästään ruusuilla tanssimista, mun kohdalla se ei ollut. Koin turhautumista, en luottanut itseeni, pelkäsin. Käytiin treenien jälkeen monet keskustelut ja kyyneleitä valui poskille. Nämäkin asiat vaan kuuluvat urheiluun. Se ei ole aina helppoa, vaikka on niitäkin päiviä jolloin kaikki tuntuu onnistuvan. On tärkeää, että ympärillä on sellaisia ihmisiä joiden kanssa pystyy keskustelemaan vaikeistakin asioista. Mun mielestä se vie pitkälle. Toinen tärkeä asia on tunnistaa omat tunteensa, miksi ja missä tilanteessa ne tulevat esille. On hyvä tutkia itseään ja omaa käyttäytymistään, se on oikeastaan aika kiinnostavaa. Koin, että mun kohdalla nämä turhautumiset ja vaikeatkin  keskustelut johtivat hyvään. Leiri oli onnistunut. 


Kaikki tietävät nyt käsitteen Korona-virus, joka leviää maailmalla kovaa vauhtia. Silloin kun lähdimme Teneriffalle luimme, että siellä jokin hotelli on mennyt karanteeniin koronavirus tapauksen takia. Tottakai se jännitti lähteä sinne juuri kun tuo uutinen tuli. Mun vanhemmat eli meiksit (niin kuin Imatralla on tapana sanoa) ja varsinkin mummo olivat suoraan sanoen paniikissa, mutta ymmärsivät leirin tärkeyden. Suomessa ei tuolloin ollut muistaakseni mitään tapauksia. Kuitenkin leirin aikana tuntui, että kaikki vaan räjähti. Aika nopeasti Suomessa todettiin ensimmäinen korona tartunta. Sitten se levisi myös maailmalla jotenkin käsittämättömän nopeasti. Kun palattiin Helsinki-Vantaan lentokentälle, tunnelma oli omituinen. Suomessakin oli todettu monta tartuntaa. Meillä oli tulossa vapaa viikonloppu, mutta tottakai mietittiin miten sen jälkeen edetään ja saako missään liikkua. Miten treenaaminen tapahtuisi ja niin edelleen. Aika pian päätettiin, että treenaaminen ei nyt onnistuisi emmekä menisi hallille tai kuntosaleille ollenkaan. Nyt olemme treenanneet n. viikon ajan ulkona omatoimisesti ja käyneet yhdessä metsäretkillä. Se on ollut tosi mukavaa ja erilaista. Olen ainakin itse vältellyt paljon kaikkea, mutta kaupassa olen käynyt. Koitan olla pelkäämättä liikaa, mutta pitämään järjen päässä ja toimimaan niin kuin käsketään. Vaikka emme voi nyt nähdä kaikkia läheisiä niin Presidentti Sauli Niinistön sanoja lainaten, otetaan henkistä läheisyyttä

.-Niina